Käytännön kautta voidaankin siirtyä tarkastelemaan hieman teoriaa. Minulle luontevin lähestymistapa on ollut edetä tässä järjestyksessä. Muista, että alkoholin valmistus ilman asianmukaista valmistuslupaa on laitonta! Kiellän sinua rikkomasta Suomen Lakia! Sen sijaan, tislausprosessin matemaattinen mallintaminen on täysin luvallista. Sivujen 9 ja 10 avulla voit tutustua asiaan.
Vieraskirjallani ja muuallakin on käyty keskustelua siitä, onko pystysuora refluksi toimiva vai ei. Vastaus on, kyllä se on, kunhan laitteisto on vain mitoitettu oikein ja jäähdytysveden virtaus on riittävävä, vilkaiskaahan vieraskirjaani. Toki muunkin muotoinen refluksi toimii. Muistan Pohjolan Poliisi Kertoo -kirjassa, vuonna kahdeksankymmentä-yhdeksänkymmentä-jotakin, nähneeni kuvan yläviistoon asentoon asennetusta refluksipään lauhduttimesta. Etuna on mahdollisuus rakentaa kolonniosa huonekorkeuden puitteissa korkeammaksi, mutta tehoa rajoittavaksi tekijäksi saattaa muodostua tulviminen, ts. ylöspyrkivän höyryn virtaus pyrkii liikuttamaan lauhtuvaa nestettä putkessa ylöspäin. Edit: Laboratoriojäähdyttimet ovat pystysuoria, mutta teollisuudessa on myös muita. Viistomallissa putki tulisi ehkä olla paksumpi, jolloin höyryn virtausnopeus on pienempi.
Sivuja on pikku hiljaa saatu kasaan. Tarkoitukseni on tarjota mielekäs viitekehys jakotislauksen ihmeelliseen maailmaan - en tule esittämään yksityiskohtaisia piirustuksia laitteistosta, jotta asiaa ymmärtämätön ei ryhtyisi suin päin hitsailemaan. Lue ja ymmärrä alkusanat vielä kertaalleen.
Oli karvaasti todettava tehneensä kaikki väärin, mutta toisaalta oli tottavie tullut opetelluksi hitsaamaan ja laikkaamaan. Raoultin laki, johon sain tutustua, selitti ilmiön, jota olin käytännön kokeissani useasti ihmetellyt: "Kuinka ihmeessä tuo höyrynlämpötila voi olla 85 astetta, jos etanolin kiehumispiste on 78,3 astetta ja näin ollen myös sen höyrynlämpötila"
Myös ballograf-mies oli hitsaillut tai ainakin hitsauttanut; yllätyksekseni kirjastosta löytyi erittäin käytännönläheisiä opuksia, joista pääsin ensi kertaa näkemään, kuinka Raoultin lakia käytännössä sovelletaan. Sain tutustua kolonnin teoreettiseen pohjalukuun ja luvun korkeusekvivalenttiin, palutuskeittosuhteeseen, kolonnin optimi- ja maksimiläpivirtaamaan sekä kolonnin tulvimiseen. Monta myyttiä murtui ja käytännön reunaehdot alkoivat selvitä.
Teoria on sinänsä järkeenkäypää, kaavoja ei varsinaisesti tarvita käytännön kokeiluissa. Asiat pitää vain ymmärtää. Myöhemmissä sivuissani kerron asioista niin hitaasti ja yksinkertaisesti, että Iines-tätikin ymmärtää. Arvokkain resurssini, aika, alkaa kuitenkin käydä vähiin, joten palaillaan asiaan myöhemmin.
Niistä pannuista. Niitä todella rakennettiin. Kymmeniä. Rakennettiin ja purettiin. Oppivat putkiliikkeessä tuntemaan. Ensimmäiseen pannuun tarveaineita hakiessani olivat aluksi penseänä, että ei sellaisia metrin pätkiä aleta täysistä putkikangista pätkiä, mutta hankkeen luonteen selvitessä alkoi pätkiä löytyä, vieläpä piirustusten kera: "Et kai sää perskeles vaan pontikkapannua o rakentamassa, kyllä määkin...", ja niin edelleen. Touhun yllä on levännyt aina aura. Se on romantisoitua laittomuutta, josta jo puhuttaessa syttyy ovela pilke silmäkulmaan. Ehkä se on jonkinlainen alamaisen protesti kruunun monopolia vastaan.
Onneksi isillä oli hitsausvehkeet ja satuin jäämään työttömäksi, jonka siunauksena minulle jäi aikaa kehitellä kaikenlaista mielenkiintoista. Hitsaamaan sitä tietysti - rosterista vääntämään - opeteltiin. Hitsattiin, keitettiin, laikattiin ja taas hitsattiin ja keitettiin. Jalopuulastuissa uiteltiin, aktiivihiilen läpi laskettiin. Maistettiin. Ei maistunut kossulta, ei. Taas laikattiin...
Useita prototyyppejä myöhemmin huomasin, että neuvoja oli yhtä paljon kuin neuvojiakin ja neuvot olivat jopa ristiriidassa keskenään. Oli siis tullut kiivettyä perse edellä puuhun. Tuli aika kysyä neuvoa ballograf-mieheltä; tehdä visiitti TTKK:n kirjastolle ja tutustua jakotislausteorian ihmeelliseen maailmaan.
Tarkoituksenani ei ole kehottaa ketään keittämään, vaan sen sijaan pidättäytymään keittämisestä: Pontikantehtailu, tytöt ja poijaat, on näet laitonta puuhaa. Kiitos verohelpotusten - laatuliuotin on nykyisin sopuhintaan kaikkien saatavilla lähimmästä alkoholiliikkeestä - kenenkään ei tarvitse moista tärpättiä alkaa ainakaan taloudellisista syistä keittää lirputtelemaan.
Liittyyhän tuohon toisaalta kokeilumieli ja jännityskin. Tästä ammentaen minäkin nuorna poikana rakentelin lukemattomia pannunvirityksiä vaihtelevalla menestyksellä ja muistan, kun parhaim(pahim)millaan istuttiin sällien kanssa kipinässä alun neljättä vuorokautta vanhempieni mökillä pöhisevän pannunkuvatuksen ääressä. Muistan vielä äitimuorini ylistäneen, kuinka se * on sitten ahkera mökkeilemään. Ja olihan se tietysti totta.
Putkareissu ja kuulusteluhan se tuon tyyppisestä toiminnasta lopulta jollekulle seuraa, eikä poikkeusta tehty tässäkään tapauksessa. Lopettakaa siis ennen kuin alattekaan.
